Olen viettänyt Saksassa nyt yli puolet vaihto-oppilasvuodestani. Aika kuluu tosiaan nopeasti. Enää neljä kuukautta ja sitten tämä uskomaton vuosi on ohi.
Autokoulu sujuu hyvin ja jonkunlaista varmuutta alkaa jo ajamisessa olemaan.
BTW En muuten läpäissyt näkötestiä, joten saan silmälasit.
Vahdoin luokka-astetta ylemmäksi koulussani. Viihdyn nyt koulussani paljon paremmin kuin ennen. Ovathan parhaat kaverini nyt samalla luokka-asteella kanssani. Itse opiskelusta ei oikein tahdo tulla mitään. Asiat ovat tietysti astetta vaikeampia kuin edellisellä luokallani. Lisäksi hyppään mukaan puolessa välissä. No, ei se minua haittaa. En minä tänne opiskelemaan tullut.
Seuraava kappale tulvii yleistyksiä.
Olen viimeaikoina tunnistanut itsessäni kaipuuta suomalaiseen luontoon. Ovathan nämä saksalaiset luontokohteet ainutlaatuisia; Schwäbische Alp esimerkiksi. Uskomattomia luonnon muovaamia jyrkkiä kallioita ja mahtavan näköisiä kumpuilevia maastoja.
Silti tämän luontokohteen reitti on tuhanteen kertaa poljettu polku, jonka lähelle on pystytetty vessat. Lehtimetsätkin näyttävät enemmän puistomaisilta kuin aidolta metsältä. Saksalainen tosin tuntee olevansa lähellä luontoa kävellessään näitä opastettuja luontopolkuja. Mielestäni lähimmäksi saksalainen pääsee luontoa "wandratessaan" Alpeilla, silloinkin reitit on useimmiten ennalta suunniteltua, "hieman astetta haastavampia luontopolkuja".
Luultavasti moni saksalainen ei pysty edes kuvittelemaan minkälaista on viettää kesäiltaa järven rannalla. Ehkä me suomalaiset olemme hieman metsäkansaa. Jos olemme, minä ainakin olen perkeleen ylpeä siitä.
