Palaan kotiin...

Kuulumisia

Varmaan kaikista epäsäännöllisimmätkin lukijat ovat huomanneet, etten ole kirjoitellut pitkään aikaan. Syy on yksinkertainen. Olen ollut laiska ja saamaton blogini suhteen. En tiedä jaksanko (lue: muistanko) kirjoittaa kaikkea tapahtunutta.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että vietin tosiaan viikon Berliinissä. Asia, josta olisi voinut kirjoittaa vaikka viisi blogikirjoitusta. Lyhyesti: Matka oli silmiäavaava. Koin Berliinin sykkeen ja minulla oli todella se tunne, että olen tapahtumien keskellä. Koin, että Berliini pystyisi antamaan minulle kaiken sen mitä suurkaupungilta voisin toivoa. Koin monenlaisia elämyksiä. DDR-kortteleiden taiteilijoiden kuivuneiden maalien hajuja. Mauerpark-puiston elämäniloisen 60-lukulaisen hippitunnelman, jossa ihmiset hymyilivät toisilleen ja pystyivät toteuttamaan itseään, olemaan äärimmäisen luovia. Etelä-Kreuzbergin elävän hiphop-kulttuurin, jossa kadulla soi kovaäänisistä aito hiphop. Potsdamer Platzin, jossa yhtyy vanha- ja uusiarkkitehtuuri ennennäkemättömän harmoonisella tavalla. Klubielämän, jossa ei tunneta käsitettä väsymys tai aika. Näin Berliinin, jossa kaikki saavat olla aitoja. Berliinin, jossa ei tunneta käsitettä normaali. Berliinin, jossa jokainen päivä on seikkailu. Kaupunki, jossa eletään niinkuin jokainen päivä olisi viimeinen. Maailmanlopunkaupunki.

...

Sain myös autokouluni suoritettua ja lompakkoni paisui yhdellä upouudella kortilla. Inssi meni hyvin ja käteni rupesivat tärisemään, vasta kun sain kortin käsiini.

Huomenna aikasin lähden 3 päivän mittaiselle leirille BigBandin kanssa. Tarkoituksena on harjoitella kesäkuussa olevaa Jazz im Hofia varten. En ole kyllä silloin enää Saksassa (niin lähellä lähtöni on). Olen kuullut, että BigBandin leiri on hieman rennompi kuin kuoron leiri (jossa olin syksyllä). Se nähdään pian.

Lauantaina olin "serkkuni" konfirmaatiossa. Ensimmäiset puolitoista tuntia kirkossa olivat, noh tylsähköt. Mutta siirryimme pienen matkan päähän eräälle viinitilalle, jossa söimme maittavan ruoan. Tilaisuus oli aivan mahtava! Ei tietoakaan ahdistavasta hieman liian formaalisesta ateriasta, jossa kravatti hiertää kaulaa ja perse hikoaa. Ei yhtäkään reilun puolentunnin puhetta tai ahdistavia sukulaisia. Sen sijaan söimme ruokamme, vaihdoimme tummat housut shortseihin ja mekot toppeihin, nappasimme oluet jääkaapista ja menimme ulos nauttimaan aikaisestä kesästä. Osa istui pöydissä ja vaihtoivat kuulumisia, osa suuntasi kävelylle viinitilan ympäristöön, lapset leikkivät piilosta kartanon ympärillä ja loput (mukaan lukien minä) heittivät pitkäkseen lämpimälle ruoholle ja ottivat torkut. Viihdyimme viinitilalla aina iltaseitsemään asti. Jokin tässä teki minuun syvän vaikutuksen. Tunsin olevani osa perhettä. Sain kokea jotain uskomatonta. Mutta en tiedä itsekään tarkasti mitä se oli.

Aikani käy Saksassa vähiin. Tuntuu oudolta ajatukselta matkustaa Suomeen. Yhtä absurdilta kuin ajatus Saksasta viime syyskuussa (niin kauan siitä on). Olen rakentanut uuden elämäni tänne ja nyt minun pitää hylätä kaikki. Vaikka tiedän, että Saksa on lähellä ja tulen vierailemaan siellä säännöllisen epäsäännöllisesti, tiedän ettei se tule olemaan enää samanlaista.

Silti iloitsen Suomesta...

Tämä blogipostaus ei tarvitse kuvia.

Grillikausi on alkanut!

Viimeviikolla alkoi ainakin minun puolestani grillikausi. Grillasimme turskaa, joka oli kääritty pekoniin. Turskan lisäksi söimme salaattia, johon tuli mm. sauerkrauttia, porkkanaa, kaalia, sinappia, tilliä ja smetanaa. Hyvää oli!

Peksufisu

Lämpötilat ovat täällä nyt olleet viimepäivinä hyvin kesäisiä; pitkälti yli kahtakymmentä. Sään keväisyyden kuitenkin tunnistaa. Kun aurinko katoaa pilvien taakse, ilma kylmenee samantien.

Thomaksella oli sunnuntaina syntymäpäivä ja olimme katsomassa nähtävyyksiä. Ensin käväisimme vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa, jossa on täydellisesti säilynyt kaupunginmuuri. Ruotsalaiset ovat piirittäneet kaupunkia 1600-luvulla. Onkohan siellä ollut suomalaisia mukana? Käväisimme myös luostarissa, jossa join tuopin tummaa luostariolutta.

Nördlingenin kaupunginmuuri

Reissun päätteeksi menimme kellumaan roomalaistyyliseen kylpylään. Se oli kyllä hyvin rentouttavaa. Ainoastaan sauna puuttui.

Harjoittelen kiivasti teoriakoettani varten. Käyn joka päivä kysymyksiä läpi. Saksa kyllä tuottaa välillä vaikeuksia, mutta tunnelin päässä näkyy valoa. Toivon ettei se ole juna.

Kirkko oli niin rauhallinen ja valoisa...

Syntymäpäiväni lähestyy. HUOMENNA! Varasin TexMex-ravintolasta pöydän synttäreitäni varten. Toivottavasti vieraat viihtyvät siellä.

Myös Berliininreissun suunnittelu on kiivasti käynnissä. Käymme Joelin ja Antin kanssa nähtävyyksiä, baareja ja kauppoja läpi. Berliinissä on liikaa nähtävää viikoksi.

Aurinko paistaa ja Mini kulkee

Täällä on kevät!
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin todella kevätfiilareissa. Kuuntelin repeatilla Here Comes The Sunia ja pyöräilin ympäri naapurustossani, kuin joku paikallinen kylähullu.

Katsoin puluja..

Autokoulu edistyy huimaa vauhtia ja stressaannuin, kun autokouluopettajani sanoi: "Jaaha.. Sulla olis sitte vielä 4 tuntia moottoritieajoa ja sitte 1 yöajo." Mä saan kohta ajokortin! Jos pääsen läpi. Teoriakokeen joudun tekemään saksaksi, mikä lisää stressiä entisestään. Onneksi olen sentään saanut nyt kaikki teoriatunnit tehtyä!
Kävin tänään ajamassa Autobahnilla. Sain ajaa 160km/h !!!

Berliininmatka on myös suunniteltu loppuun. Chillaamme Berliinissä 8.-15. huhtikuuta. Odotan reissuamme ihan kickseissä! Olen kiertänyt hieman kirppareita ja etsinyt kummallisia vaatteita Berliiniä varten. Älkää kysykö miksi.

Los geht's Mannheim!! 

Viime viikonloppuna olin katsomassa jääkiekkoa Mannheimissa. Ihan kuule Saksan ykkös Bundesliigaa. Taso ei ollut mitenkään päätähuimaavaa, mutta silti tunnelma oli katossa. Itse jäähälli oli mielestäni todella siistin näköinen. Mannheimista ei kyllä voi sanoa samaa. Mannheim näytti dystopiselta ja saastuneelta, mutta näin tosin vain tehdasalueen.

Antti & Karo

Olen ruvennut katsomaan tuttuja paikkoja ja ihmisiä eritavalla. Jotenkin sisäistän sen, että joudun jättämään kohta tämän kaiken. Onneksi minulla on vielä paljon aikaa täällä. On mulla silti koti-ikävä

Tulipas pitkä tauko

Arvattavissahan se oli. Molemmat uudenvuoden lupaukset tuli rikottua, mutta eikö se ole myös vähän tarkoitus. Blogia olen kirjoitellut todella laiskasti ja kuntosali haaveet olen jo haudannut kauan sitten.

Tuntuu kuin saksavuodestani käynnistyisi nyt viimeinen kolmannes. Tunnen oloni täällä kotoisaksi ja välillä matkustellesani minulle tulee pieni koti-ikävä kotiini tänne saksaan. Samalla koti-ikävä Suomea kohtaan on vähentynyt. Kaipaan kyllä Suomen luontoa, perhettäni, ystäviäni ja kavereitani, mutta jotenkin kaikki tuntuu hieman erilaiselta.

Ystäväni Velkku ja Jali tulivat meille käymään viikon ajaksi. Viikko sisälsi paljon matkailua ja oli sen takia suhteellisen raskas, mutta onnistunut. Paras reissu oli kaikkien mielestä kiipeäminen suurelle kukkulalle, jonka päällä näimme uskomattoman kauniin maiseman. Avasimme oluet ja kuuntelimme hyvää musiikkia. Kävimme myös monta kertaa olutpanimoissa.

Hienoo et olitte täällä!

Aika kuluu nopeasti...

Olen viettänyt Saksassa nyt yli puolet vaihto-oppilasvuodestani. Aika kuluu tosiaan nopeasti. Enää neljä kuukautta ja sitten tämä uskomaton vuosi on ohi.
Autokoulu sujuu hyvin ja jonkunlaista varmuutta alkaa jo ajamisessa olemaan.

BTW En muuten läpäissyt näkötestiä, joten saan silmälasit.

Vahdoin luokka-astetta ylemmäksi koulussani. Viihdyn nyt koulussani paljon paremmin kuin ennen. Ovathan parhaat kaverini nyt samalla luokka-asteella kanssani. Itse opiskelusta ei oikein tahdo tulla mitään. Asiat ovat tietysti astetta vaikeampia kuin edellisellä luokallani. Lisäksi hyppään mukaan puolessa välissä. No, ei se minua haittaa. En minä tänne opiskelemaan tullut.


Seuraava kappale tulvii yleistyksiä.

Olen viimeaikoina tunnistanut itsessäni kaipuuta suomalaiseen luontoon. Ovathan nämä saksalaiset luontokohteet ainutlaatuisia; Schwäbische Alp esimerkiksi. Uskomattomia luonnon muovaamia jyrkkiä kallioita ja mahtavan näköisiä kumpuilevia maastoja.

Silti tämän luontokohteen reitti on tuhanteen kertaa poljettu polku, jonka lähelle on pystytetty vessat. Lehtimetsätkin näyttävät enemmän puistomaisilta kuin aidolta metsältä. Saksalainen tosin tuntee olevansa lähellä luontoa kävellessään näitä opastettuja luontopolkuja. Mielestäni lähimmäksi saksalainen pääsee luontoa "wandratessaan" Alpeilla, silloinkin reitit on useimmiten ennalta suunniteltua, "hieman astetta haastavampia luontopolkuja".

Luultavasti moni saksalainen ei pysty edes kuvittelemaan minkälaista on viettää kesäiltaa järven rannalla. Ehkä me suomalaiset olemme hieman metsäkansaa. Jos olemme, minä ainakin olen perkeleen ylpeä siitä.

Ajokortti

Suoritan täällä Saksassa ajokorttini. Se tulee hieman halvemmaksi täällä. Sitäpaitsi, luulen että opin ajamaan täällä paremmin kuin Riihimäen metropolissa.

Ensimmäinen ajotunti on jo takana. Siinähän se meni kytkimen kanssa säädellessä. Liikenteen seuraamisesta ei tietenkään tullut yhtään mitään ja kyselin koko ajan miten lujaa saan ajaa.

Ostin muuten uuden soittimen. Didgeridoon! Aivan mahtava soitin!

P.S. Alkaa olemaan tän oikeinkirjoituksen kanssa suuria ongelmia. Ei pysty kirjoittamaan mitään kieltä enää hyvin. Kyllä se tästä!