Huhhuh...

Lähtiessäni lupasin yhdelle kaverilleni, että en postaisi pitkiä tekstejä. Nyt on kuitenkin pakko. On sen verran paljon kerrottavaa.

Saavuimme lennon jälkeen Herrenbergiin, jossa meillä oli starttiseminaari. Heti ensimmäisenä iltana syötyämme, menimme poikien kanssa oluelle. Oli todella vaikea uskoa, että olemme tosiaan Saksassa.

Ensimmäinen olut

Toisena päivänä kävimme koulusysteemin läpi ja kaikkea mitä kuuluu vaihto-oppilaan arkeen. Juttelimme myös Saksalaisen tyypin kanssa, joka oli ilmeisesti osavaltion opetushallinnosta tai jotain sellaista. Illalla piipahdimme Tübingenissä. Tübingen on vanha yliopistokaupunki. Saavuimme Tübingenin juna-asemalle, jossa kännissä olevat oman elämänsä sankarit huusivat meille "Ach! Austauschschüler!". Tübingen oli kaunis kaupunki kunhan pääsimme juna-aseman läheisyydestä sillan yli vanhaankaupunkiin. Pyörimme aikamme ja palasimme takaisin Herrenbergiin. Sen jälkeen menimme oluelle.

Kolmantena päivänä tapasimme isäntäperheemme. Oli todella jännittävää odottaa isäntäperheen saapumista. Meillä oli paikan päällä kahvitus, missä kiitettiin kaikkia ja annettiin viime hetken ohjeita.

Tunsin oloni heti kotoisaksi isäntäperheessä. Opinkin heti ensimmäisen schwäbischin murteen sanani. Ei oben vaan ober.

Tübingen

Tänään olin ensimmäistä kertaa koulussa. Päivä oli hyvin raskas. Huomasin miten saksantaitoni parantui päivän mittaan. Se oli aika uskomatonta. Koulupäiväni kesti kahdeksasta vähän yli neljään. Huomenna samanlainen päivä. Huoh.. Kai tähän pikkuhiljaa tottuu. Koulunkäynti on kyllä hyvin erilaista. Koulu on yksi iso kaaos. Kaikki huutavat ja riehuvat tunnilla ja opettajaa ei edes kiinnosta se. Oppilaat puhuvat aina kuinka tyhmiä jokainen opettaja on. Olen kymmennellä luokalla, eli siis 15-16-vuotiaiden kanssa.

Olen niin väsynyt, etten jaksa tarkistaa onko teksti hyvä.. Menen alas katsomaan Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa.. Pian lisää pohdintaa.. Ehkä..